Pääsin tänään siis tuttuun tapaan kotiin, olikin vähän jo ikävä. Suuresta väsymyksestä johtuen tähän postaukseen tuskin saan raavittua mitään viksua taikka mielekästä mutta vastuullisuudentunnostani pakko jotain sutaista.
Löysin vihdoin sen hiusmallin jonka leikkautan! Etin sitä reilu tunnin verran tänään, luoja tietää kuinka paljon menneinä päivinä, ja siinä se yhtäkkiä oli!
Kröhöm....siis tässä:
Mun mielestä erittäin kiva malli. Hiusteni pituudesta johtuen kokonaisuus tulee olemaan pidempi, sillä kokonaispituus ei saisi liikaa vähetä. Tarkat on ohjeet kampaajalle, paineita paineita. Jos se möhlii ja pilaa mun kutrini niin isken sakset sen päästä läpi. Öh. Perun edellisen.
Mietin vaan että miten jaksan muka aamuisin alkaa vääntelemään tupeerauksia ja föönauksia ja kikertimia ja kähertimiä. Jos en niin pipo vaan päähän.
On se niin väärin että kun kampaaja leikkaavärjää hiuksesi, niin ne näyttää hyvältä ja malli on ihan täydellinen. Mutta kappas vaan kun seuraavana aamuna yrität samanlaista lopputlosta kotosalla niin ei puhettakaan että onnistuisi! On se taas niin kummallinen tämä maailma.
Jos viimeviikolla erehdyin kehumaan kellekään että kuin mukava oli pyöräillä jne jne, otan sanat ehdottomasti takaisin. Kävin tänään Seikulla ja pahus että oli karsea keli kitkata. Räntää tuli ku Hesterin herseestä ja se puski silmiin ja korviin. Ei juuri eteensä nähny.
Vuaan nyt alkaa silmisä vilisee tonttuja ja pieniä lentokoneita eli pakko painua petiin että loppuu nää hallusinaatiot!! Jumankhavita.
Kommentit